Campridge-paastolla

Päivä 14

2011-05-18T09:34:01+03:00

Kun tämä päivä on takana, olen virallisesti ollut kaksi täyttä viikkoa nestemäisellä ravinnolla ja noin 400 kalorin energiansaannilla per päivä. Melko hyvä suoritus, pakko myöntää. Viimeisen kahden päivän aikana olokin on ollut erinomainen ja minulla on ollut motivaatiota tehdä kahvakuulalla ja käsipainoilla treeniä. Ihan mahtavaa. Vaa’allakin oli käytävä, vaikka eilen viimeksi kävin ja vaaka näytti jo 61,2 kg. Kieltämättä alkaa olla jo paljon hoikempi olo kuin aikaisemmin.

Muuten päivä meni normaalikaavalla. Söin kolme ateriaa, enkä tuntenut suurempaa heikotusta tai nälkää välillä. Tai no nälkää kyllä, mutta se on ihan tavallinen tunne. Niin kuin olen tainnut jo aikaisemminkin sanoa, niin ei se ketoosi nälän tunnetta kokonaan ohi vie. Tällä kalorimäärällä (joka on noin 400/ pvä) ihme kyllä pärjää. Tosin nyt viime päivinä suoli on ollut vähän kummallinen. Se pitää kovaa murinaa ja jokaisen vessareissun yhteydessä maha myös vähän toimii löysästi. Maha ei ole kipeä, mutta nyt tuntuu siltä, että nestemäinen ravinto on vihdoin löytänyt tiensä suoliston läpi.

Päivä 13

2011-05-17T11:27:01+03:00

Kävin aamulla vaa’alla ja otin vähän mittoja (suluissa vertailu 12.5 mittoihin):

Paino 61,5 kg (-900g)

Rinta 88 cm (-2cm) Vyötärö 73 cm (-1cm) Lantio 96 cm (-1cm)

Reisi 57 cm (+1cm?) Hauis 28 cm (-)

Eli tämä todellakin lupaava kehitys Joskaan Paino ei ole ihan vertailukelpoinen, sillä olen mittaillut painoa tuon tuosta, mutta kaikki nuo mitat ovat siis vertailua viiden päivän takaisiin mittoihin. Tänä aamuna myös kokeilin huvikseni voiton jälkimainingeissa niitä vaatteita, joissa kävin kannustamassa Suomea noin 10 vuotta sitten Globenissa pariin otteeseen ja kappas, sopivat kohtalaisen hyvin jo eikä peilistäkään enää vilkuillut paksu kummajainen. Nämä ovat niitä tuloksia, joiden takia haluaisin jatkaa edelleen keitoilla ja tällä paastolla. Silti takaraivossa vaaniva nälkä ja kova halu purra käskevät siirtymään pikkuhiljaa takaisin. Huomenna tulee tasan kaksi viikkoa paastolla ja sehän oikeastaan on se minimisuositus. Saa nähdä kuinka tässä edetään. Kunhan sinne ensi viikon tiistaille jaksaisi tällä kaavalla ja vasta sitten alkaisi tehdä päätöksiä.

Ilta meni töissä. Oli sen verran kiirusta, että en ehtinyt edes kahvilla, saati ruualla käymässä koko illan aikana. Join siinä sivussa useita laseja vettä ja silti tuntui kokoajan, että on jatkuvasti hirvittävä jano. Vasta kotona 21 jälkeen sain juotua pikaisesti suklaan makuisen pirtelön. Aikaisemmasta ruokailusta siis yli yhdeksän tuntia.

Päivä 12

2011-05-16T11:25:01+03:00

Oi oi oi oi mikä aamu. Niin ne Leijonat otti kuin ottikin Maailman mestaruuden 16 vuoden jälkeen. Mikä mahtava fiilis. Aamulla oli vähän vaikea herätä, mutta vaikka tekee kipeää niin ei haittaa!!!!!

Voiton kunniaksi kävin aamulla vaa’alla, joka näytti vain -100g kahden päivän takaiseen verrattuna eli 62,8 kg. Toisaalta suunta alaspäin, vaikka menisi kuinka hitaasti. Ihana nauttia vapaapäivästä juhlahumussa. Jos vielä asuisin Helsingissä niin kuin elämäni lähes 30 ensimmäistä vuotta, niin nyt lähtisin ehdottomasti ottamaan uusiksi 16 vuoden takaisen eli voiton juhlimisen Leijonien parissa. Harmi, että täältä Etelä-Pohjanmaalta on Helsinkiin pikkuisen liikaa matkaa siihen nähden, että huomenna pitäisi töihin mennä.

Leijonien voittojuhlista oli ihan mukava toki nauttia televisionkin välityksellä. Ja kuolata samalla miehen syödessä jääkaappikylmiä täytettyjä lettuja. Päiväruuaksi tänään meni kana-sienikeitto ja lounaaksi banaanipirtelö. Kieltämättä illan olisi kruunannut jonkinlainen naposteleminen, edes vihanneksia dipattuna. Mutta vielä ei ole lupa edes siihen, joten se alkaa pikkuhiljaa turhauttamaan. Olen tässä jo miettinyt, että kun minulla reilu viikon päästä on seuraava punnitus/ valmentajan tapaaminen, niin alan kyselemään neuvoa järkevään ruoka-aineiden lisäämiseen ruokaan. En toki missään nimessä halua, että paino alkaa nousta samalla, kun siirryn jälleen ”kiinteään ruokaan”. Silti halu purra on todella lujassa. Oikeastaan se aamun puuro on ainoa edes lievästi kiinteämpi ruoka, jota saan nauttia. Sekään ei kuitenkaan ole kiinteää, siihen ainoastaan lisätään noin 1 dl vähemmän vettä kuin pirtelöön/ keittoon. Tarjollahan olisi patukoitakin, jotka kieltämättä näyttävät hyvältä. Tosin ilmeisesti ensimmäisen kahden viikon aikana niitä ei vielä suositella. Seuraavalla valmentajakäynnillä voisi kenties ottaa muutaman patukankin maistettavaksi.

Päivä 11

2011-05-15T11:25:01+03:00

Kaksi viikkoa lähestyy. Hieno tunne sen puolesta, että olen pystynyt tähän. Voisi äkkiä ajatella, että on helppoa syödä vain kolme pussia käsketysti sekoitettuna veteen, mutta heikkoina hetkinä se on kaikkea muuta kuin helppoa. Varsinkin silloin jos tulee nälkä tai tekee jotain liian herkullista muille ruuaksi. Tänään tein muulle perheelle suolaisia täytettyjä lettuja ja ensi kerran olo on sellainen, että tekisi mieli ERITTÄIN paljon maistaa. Näyttävät niin herkullisilta.

Aamupalaksi siis puuroa, päivälliseksi kasviskeittoa ja illalla ennen viittä saksanpähkinä-toffee pirtelö. Juuri tällä hetkellä sunnuntai-iltana on sellainen olo, että tekisi mieli jo lopettaa. Toisaalta en halua, sillä en vielä ole tyytyväinen tähän painoon ja haluan, että se tippuu nopeasti vielä hetken aikaa. Taitaa olla vain yksi näitä heikkoja hetkiä meneillään.

Tämän 11 päivän aikana, jotka pussikeitolla olen ollut, en oikeastaan ole harrastanut liikuntaa. Valmentaja ihan aluksi sanoi, että ei ole kovin viisasta ainakaan ensimmäisen viikon aikana aloittaa uusia harrastuksia ja jos on tottunut siihen, että ei paljoa liiku, niin lienee parasta ottaa rennommin myös ensimmäisellä viikolla. Välillä olen tehnyt kahvakuulallani tai käsipainoilla lähinnä käsi- ja jalkatreeniä vähänlaisesti ja liikuntapuoli on lähinnä töistä tullutta. Tänään oli aikomus lähteä kävelylenkille, mutta motivaatio oli kuitenkin kateissa. Lähinnä odotan iltaa ja sitä, että pääsisi 16 vuoden tauon jälkeen tuulettamaan Suomen maailmanmestaruutta jääkiekossa.

Päivä 10

2011-05-14T11:24:01+03:00

Ajatella, että olen ollut jo kymmenen päivää pelkillä nestemäisillä keitoilla. Todella hyvä suoritus. Lisäksi hymyn nosti huulille aamuinen vaa’alla käynti. Tällä kertaa vaaka näytti lukemia 61,9 kg, taas -700g kahdessa päivässä. Se on melko paljon, ottaen huomioon, että mulla ei sitä ylipainoa mitenkään hirveästi edes ole. Tämä lukema alkaa jo olla sen verran hyvä, että kieltämättä motivoi jatkamaan yhä edelleen.

Päivä sujui ihan mukavasti. Aamulla kahdeksan aikaan söin tuttuun tapaan puuron ja päivällä kana-sienikeiton. Olo on ollut vähän vaihteleva. Päivällä ja iltapäivällä on ollut voimattomuutta, mutta tulin siihen tulokseen, että se todennäköisesti on suurimmaksi osaksi valvotun yövuoron syytä. Illalla nautiskelin vielä banaanipirtelön, joka oli yllättävän hyvää. Ihan ensimmäisellä tapaamisella valmentajan kanssa en ostanut yhtään banaania, koska se ei ole mikään lempimaku. Se kuitenkin maistui enemmän kuin hyvin iltajuomana.

Päivä 9

2011-05-13T11:22:01+03:00

Tänään on toinen koettelemusten päivä. Vähiin yöuniin olen jo tottunut, mutta tänään on luvassa ensimmäinen juhlapäivä. Miehen sukulainen täyttää vuosia. Tunnetusti tarjoilut ovat loistavat, joten täytyy ajoittaa syömisiään niin, että paikan päälle ei lähdetä vatsa kurnien.

Aamupalapuuron söin joskus päivällä 12 jälkeen, kun heräilin lopullisesti sängyn pohjalta. Juhlat olivat kello 18, joten ennen sitä söin keiton mausteilla, jotta en olisi nälkäinen. Yllättävän hyvin pärjäsin juhlissakin, vaikka tarjolla oli juustoja, täytekakkua, kasvis- ja coctail-piirakoita, keksejä, karkkia, suolakeksejä, rypäleitä ja muuta herkullista. Useampikin vieras ihmetteli ääneen sitä, miksi en koskenut herkkuihin, mutta onneksi ymmärsivät, kun kerroin, että tämä on jo yhdeksäs päivä käytännössä nestemäisellä ruokavaliolla ja siitä poikkeaminen yhtäkkiä aiheuttaisi todennäköisesti vain kovia vatsakipuja. Oli onneksi minullekin jotain tarjolla, olihan kahvipannu kuumana ja lapsille oli kaksi pulloa light-limuja, joita hyvällä omalla tunnolla nautiskelin ainakin kolme lasia. Minulla oli myös mukana suklaanmakuinen pussi, mutta sitä en tarvinnut, sillä limu täytti hyvin.

Kotiuduttiin noin kello 20, jonka jälkeen nautin suklaanmakuisen pussin kuumaan veteen sekoitettuna kaakaon tyyliin. Tykkäsin ehkä kuitenkin enemmän siitä kylmänä, mutta pitipähän loppuillan vatsan täynnä, koska valvoa piti kuitenkin puolille öin ja jännittää Suomen ja Venäjän välistä välieräottelua jääkiekossa. Hyvä Suomi!!

Fiilikset yhdeksäntenä päivänä: Hyvä fiilis on ollut. Yövuoro meni loistavasti, vaikka hieman jännitin sitä ja samoin synttärijuhlat. Aika sitkeä sissi kieltämättä olen. Juhlapöydän heikko kohta minulle oli ehdottomasti juustotarjotin ja haaveilin jo ajasta, kun saan syödä. Silloin varmasti aion nauttia ainakin muutamaa juustoa.

Vähän olen jo miettinyt, että mitenhän tämän jälkeen. Haaveilen erilaisista ruuista ja toteutan haaveita kokkaamalla niitä muulle perheelle sekä haistelemalla. Se on päivän selvää, että samalla linjalla ei voi jatkaa kuin tähän mennessä tai muuten ne kilot tulevat takaisin yhtä nopeasti, kuin lähtivätkin. Olen ajatellut jatkaa vähähiilihydraattisella linjalla. Joko niin, että keho pysyy ketoosissa tai sitten pitämällä ruokavaliossa vähän hiilareita, kuten linssejä, ruisleipää ym. Se on varmaa, että tulen tekemään samaa tulista kanakeittoa, jota kokkasin ensimmäistä kertaa eilen, enkä itse ole edes saanut maistaa sitä. Lisäksi aion syödä juustoa ja kala-halloumijuusto-kasvis vartaita. Pelkkä ajatuskin saa veden kielelle.

Päivä 8

2011-05-12T11:21:01+03:00

”Nyt olet päässyt jo ensimmäisen viikon loppuun. Onneksi olkoon! Hieno suoritus! Ja jos olet ihan rehellinen, niin tiesit, että pystyisit siihen…”

Tämä siis tarkoittaa sitä, että ensimmäinen kokonainen viikko lusittu ja toinen viikko alkamassa. Mahtavaa, hyvä minä! Pätkääkään en ole lipsunut viikossa paitsi mitä nyt yhtenä päivänä söin kolmen aterian sijaan neljä. Mutta se onkin sallittua, sillä dieetinhän voisi vetää myös neljän aterian tahdilla per päivä. Se vaan olisi vähän turhan kallista. Tänään todennäköisesti teen saman tempun, sillä ensi yön olen yövuorossa. Nyt pitää oikein suunnitella kuinka aion päivän kuluttaa. Tosiasiahan on se, että mitään päiväunia en pysty nukkumaan ja ylhäällä olin tänään jo ennen 6:30. Venytin aamupuuron otettavaksi vasta vähän ennen kahdeksaa ja jos kykenen niin lounaan yritän venyttää hyvän tovin puolen päivän jälkeen ja sitten ehkä kuuden jälkeen jos onnistuisi päivällisen nauttimaan, niin yöksi jäisi yksi pussi pelivaraa.

Aamulla kävin kotivaa’alla ja yllätyin iloisesti, kun vaaka näytti 62,6 kg. Mittasin myös ensimmäistä kertaa ostamallani mittanauhalla mittoja:

Rinta 90 cm vyötärö 74 cm lantio 97 cm

Reisi 56 cm

Eli mikäli aikaisemmin käyttämäni mittaustekniikka oli yhtään oikea niin senttejä toden totta on kadonnut yhteensä -6,5 cm. Tuntuu mukavalta tietää että kehitystä tapahtuu.

Suunnitelmakin pelasi täydellisesti. Sain venytettyä alkuiltapäivään lounaan nauttimisen ja söin päivän kolmannen keiton jonkin verran ennen yövuoroon lähtöä. Yövuorossakin venyi aina lähemmäs aamu 04:ää ennen kuin söin mukaani ottaman yhden ylimääräisen omena-kanelipuuron. Sillä jaksoi loistavasti ennen kuin peti kutsui kotona vähän jälkeen 8.

Päivä 7

2011-05-11T11:20:01+03:00

Aamulla kumma kyllä vatsa tuntui täydeltä ja puuro piti ennen aamuvuoron alkamista melkein väkisin syödä. Täytti erittäin paljon. Töissä silti ehti nälkäkin alkaa kurnimaan ennen lounasta, joka oli puolilta päivin. Lounaaksi söin tällä kertaa kylmän makean minttu-suklaapirtelön, koska olen tullut siihen tulokseen, että töissä on helpompi sheikata kylmä juoma, kun alkaa venkslata lämpimien keittojen kanssa.

Päivä on mennyt hyvin. Mitään voimattomuuden tunnetta ei toistaiseksi ole tullut, vaikkakin nälkä ehtii tulla. Hyvin jaksoi odottaa kotiin saakka ja syödä sitten ennen neljää kana-sienikeiton. Tällä kertaa ripottelin joukkoon Cayennepippuria, jotta saatiin tulisuuttakin joukkoon. Kertakaikkisen hyvää keittoa.

Fiilikset seitsemäntenä päivänä: Tänään on ollut hyvä päivä. Onneksi mitään heikotuksia ei ole ollut eikä tullut ja toivottavasti iltakin menee ilman niitä. Minulla on edelleen kova hinku tehdä perheelle ihania tuoksuvia ruokia ja lämpimiä uunivoileipiä, joita sitten vesi kielellä haistelen.

Päivä 6

2011-05-10T11:19:01+03:00

Vapaapäivän aamu alkoi mukavasti. Nälkä ei vaivannut yhtään ja aamupalan (tällä kertaa suklaan makuinen pirtelö jäillä) nautin vasta 7:30 jälkeen. Ennen aamupalaa kävin vaa’alla, joka näytti riemastuttavat 63,1 kg eli 6 päivässä kotivaa’alla paino on pudonnut tasan 2 kg.

Koska nälkä ei vaivannut, aamupalasta tuli hyvin täyteen. Aamuun kuuluu toki myös kahvi mustana sekä vettä ja tänään sitruunanmakuista Vischyäkin. Olo on hyvä ja kotiaskareita on leppoista toimitella. Yllättäen nälkä iskee jo ennen 10:30 ja saan pinnistellä nälän tunteen kanssa, vaikka ketoosissa ei nälkää ilmeisesti pitäisi edes tuntea. Lounaaksi nautin kasviskeiton, joka kylmänä oli pahaa, mutta lämmitettynä yllättäen erinomaisen hyvää.

Kuuma iltapäivä terassintekohommissa appiukon kanssa verotti voimia aika lailla ja olo oli paikoin hyvinkin voimaton. Olin kuitenkin päättänyt, että en syö ennen punnitusta ja valmentajan tapaamista kello 16, joten yritin vain juoda.

Valmentajan tapaaminen sujuikin hyvin. Paino virallisella vaa’alla oli 64,1 kg eli painoa oli pudonnut kuudessa päivässä -2,1 kg. Jippii! BMI nyt 25,7, rasvaprosentti 38,6%, lihasmassa ennallaan 26,1%, samoin kuin sisäinen rasvakin, joka oli 6. Uusi aika varattiin 2 viikon päähän ja ostin kahden viikon keitot varastoon. Lisäksi ostin shakerin (sekoittaja), jolla on töissäkin helppo sheikata soppa-ainekset veteen. Olen nimittäin huomannut, että jauhojen saaminen pulloon on ”hieman” hankalaa. Olihan se kallis reissu, kun 125€ paloi sillä istumalla, mutta onpahan ainekset seuraavat kaksi viikkoa eikä tarvitse sitä sen ihmeemmin miettiä.

Kävin vielä samalla reissulla hakemassa vihdoinkin sen mittanauhan. Kotona sheikkasin uudella shakerilla uuden maun, jota en olekaan vielä kokeillut eli minttusuklaan. Ai että maistui hyvältä. Harmittaa, kun en ottanut sitä makua kun muutaman kappaleen.

Fiilikset kuudentena päivänä: Olo on vaihdellut. Se alkoi hyvin, fyysinen työ kuumassa uuvutti päivällä ja sai aikaan komean nälän. Nälkä ja vointi kuitenkin helpotti päivälliseksi nautitun minttu-suklaan myötä, vaikkakin nyt pari tuntia myöhemmin on sellainen olo, että voisi taas syödä jotain.

Päivä 5

2011-05-09T11:17:01+03:00

Aamu alkoi ihan normaalilla olotilalla. Söin viimeisen puuropussini eilen aamulla, mutta huomasin sattumalta, että ainakin mansikassa ja vaniljassa on ”puuromahdollisuus” eli ne voi mikrossa kuumentaa samalla tavalla kuin omena-kaneli puuron. Söin siis mansikka ”puuron” aamusta, mutta ei vetänyt lähellekään vertoja sille ”oikealle puurolle”. Täytti kuitenkin hyvin.

Töissä olen jaksanut hyvin. Ei ole erityisemmin heikottanut tai väsyttänyt, joskaan olotila ei ole myöskään ”todella energinen” ja jaksava niin kuin oppaassa sanotaan. Olotila on oikeastaan normaali. Kun on useamman tunnin pelkällä vedellä tai kahvilla/ teellä niin kyllä ketoosista huolimatta tulee nälkä. Siitä olen kiitollinen että väsymys ja saamattomuus on poissa.

Ruokatunnilla söin ylhäisessä yksinäisyydessä ½ litran Vischyn ja veteen sekoitetun kylmän sieni-kanakeiton. Ei se kylmänä erityisen herkkua ole, mutta yksi parhaista, jos ei parhain suolainen keittomaku kylläkin.

Kotona 15.30 aikaan sekoitin kuumaan kahviin cappuccino-jauheen ja sain kuuman kahvijuoman. Ei nyt mitään lempimaku sekään, mutta ihan ok ja täyttävä.

Fiilikset viidentenä päivänä: Yllättävän hyvät fiilikset. Olin vähän skeptinen eilen vetämättömyyteni kanssa, mutta tänään on onneksi eri ääni kellossa. Ei nyt mikään ”elämäni kunto” kuten jo aiemmin vihjasin, mutta hyvä perusfiilis. Huomenna olisi ensimmäinen punnitus valmentajan luona ja lisäkeittopussien ostamista. Sitä odotellessa siis. Yllättävää on se miten paljon haluan kotona kokata muulle perheelle. Normaalisti en ole keittiöihminen ja joskus kokkaaminen on jopa vastenmielistä. Nyt tykkään laittaa aivan ihania ruokia muille ja sitten ihan fiiliksissä haistelen niitä. Muu perhe tietysti tykkää ja malttamattomana odottelen sitä että itsekin pääsen syömään taas ”oikeaa ruokaa”. Mietin tuossa miehen kanssa, että laittaisiko painorajan vai päivärajan tälle dieetille, koska siirryn toiselle tasolle. Tulin tällä hetkellä siihen tulokseen, että 60 kg VOISI olla raja, jonka jälkeen valita ruokavalioon pikkuhiljaa oikeita ruoka-aineitakin, mutta saa nyt nähdä muuttuuko mieli jos 60 kg menee rikki pian.