Kaksi viikkoa lähestyy. Hieno tunne sen puolesta, että olen pystynyt tähän. Voisi äkkiä ajatella, että on helppoa syödä vain kolme pussia käsketysti sekoitettuna veteen, mutta heikkoina hetkinä se on kaikkea muuta kuin helppoa. Varsinkin silloin jos tulee nälkä tai tekee jotain liian herkullista muille ruuaksi. Tänään tein muulle perheelle suolaisia täytettyjä lettuja ja ensi kerran olo on sellainen, että tekisi mieli ERITTÄIN paljon maistaa. Näyttävät niin herkullisilta.
Aamupalaksi siis puuroa, päivälliseksi kasviskeittoa ja illalla ennen viittä saksanpähkinä-toffee pirtelö. Juuri tällä hetkellä sunnuntai-iltana on sellainen olo, että tekisi mieli jo lopettaa. Toisaalta en halua, sillä en vielä ole tyytyväinen tähän painoon ja haluan, että se tippuu nopeasti vielä hetken aikaa. Taitaa olla vain yksi näitä heikkoja hetkiä meneillään.
Tämän 11 päivän aikana, jotka pussikeitolla olen ollut, en oikeastaan ole harrastanut liikuntaa. Valmentaja ihan aluksi sanoi, että ei ole kovin viisasta ainakaan ensimmäisen viikon aikana aloittaa uusia harrastuksia ja jos on tottunut siihen, että ei paljoa liiku, niin lienee parasta ottaa rennommin myös ensimmäisellä viikolla. Välillä olen tehnyt kahvakuulallani tai käsipainoilla lähinnä käsi- ja jalkatreeniä vähänlaisesti ja liikuntapuoli on lähinnä töistä tullutta. Tänään oli aikomus lähteä kävelylenkille, mutta motivaatio oli kuitenkin kateissa. Lähinnä odotan iltaa ja sitä, että pääsisi 16 vuoden tauon jälkeen tuulettamaan Suomen maailmanmestaruutta jääkiekossa.