”Nyt olet päässyt jo ensimmäisen viikon loppuun. Onneksi olkoon! Hieno suoritus! Ja jos olet ihan rehellinen, niin tiesit, että pystyisit siihen…”
Tämä siis tarkoittaa sitä, että ensimmäinen kokonainen viikko lusittu ja toinen viikko alkamassa. Mahtavaa, hyvä minä! Pätkääkään en ole lipsunut viikossa paitsi mitä nyt yhtenä päivänä söin kolmen aterian sijaan neljä. Mutta se onkin sallittua, sillä dieetinhän voisi vetää myös neljän aterian tahdilla per päivä. Se vaan olisi vähän turhan kallista. Tänään todennäköisesti teen saman tempun, sillä ensi yön olen yövuorossa. Nyt pitää oikein suunnitella kuinka aion päivän kuluttaa. Tosiasiahan on se, että mitään päiväunia en pysty nukkumaan ja ylhäällä olin tänään jo ennen 6:30. Venytin aamupuuron otettavaksi vasta vähän ennen kahdeksaa ja jos kykenen niin lounaan yritän venyttää hyvän tovin puolen päivän jälkeen ja sitten ehkä kuuden jälkeen jos onnistuisi päivällisen nauttimaan, niin yöksi jäisi yksi pussi pelivaraa.
Aamulla kävin kotivaa’alla ja yllätyin iloisesti, kun vaaka näytti 62,6 kg. Mittasin myös ensimmäistä kertaa ostamallani mittanauhalla mittoja:
Rinta 90 cm                                            vyötärö 74 cm                   lantio 97 cm                                           
Reisi 56 cm
Eli mikäli aikaisemmin käyttämäni mittaustekniikka oli yhtään oikea niin senttejä toden totta on kadonnut yhteensä -6,5 cm. Tuntuu mukavalta tietää että kehitystä tapahtuu.
Suunnitelmakin pelasi täydellisesti. Sain venytettyä alkuiltapäivään lounaan nauttimisen ja söin päivän kolmannen keiton jonkin verran ennen yövuoroon lähtöä. Yövuorossakin venyi aina lähemmäs aamu 04:ää ennen kuin söin mukaani ottaman yhden ylimääräisen omena-kanelipuuron. Sillä jaksoi loistavasti ennen kuin peti kutsui kotona vähän jälkeen 8.