Oi oi oi oi mikä aamu. Niin ne Leijonat otti kuin ottikin Maailman mestaruuden 16 vuoden jälkeen. Mikä mahtava fiilis. Aamulla oli vähän vaikea herätä, mutta vaikka tekee kipeää niin ei haittaa!!!!!
Voiton kunniaksi kävin aamulla vaa’alla, joka näytti vain -100g kahden päivän takaiseen verrattuna eli 62,8 kg. Toisaalta suunta alaspäin, vaikka menisi kuinka hitaasti. Ihana nauttia vapaapäivästä juhlahumussa. Jos vielä asuisin Helsingissä niin kuin elämäni lähes 30 ensimmäistä vuotta, niin nyt lähtisin ehdottomasti ottamaan uusiksi 16 vuoden takaisen eli voiton juhlimisen Leijonien parissa. Harmi, että täältä Etelä-Pohjanmaalta on Helsinkiin pikkuisen liikaa matkaa siihen nähden, että huomenna pitäisi töihin mennä.
Leijonien voittojuhlista oli ihan mukava toki nauttia televisionkin välityksellä. Ja kuolata samalla miehen syödessä jääkaappikylmiä täytettyjä lettuja. Päiväruuaksi tänään meni kana-sienikeitto ja lounaaksi banaanipirtelö. Kieltämättä illan olisi kruunannut jonkinlainen naposteleminen, edes vihanneksia dipattuna. Mutta vielä ei ole lupa edes siihen, joten se alkaa pikkuhiljaa turhauttamaan. Olen tässä jo miettinyt, että kun minulla reilu viikon päästä on seuraava punnitus/ valmentajan tapaaminen, niin alan kyselemään neuvoa järkevään ruoka-aineiden lisäämiseen ruokaan. En toki missään nimessä halua, että paino alkaa nousta samalla, kun siirryn jälleen ”kiinteään ruokaan”. Silti halu purra on todella lujassa. Oikeastaan se aamun puuro on ainoa edes lievästi kiinteämpi ruoka, jota saan nauttia. Sekään ei kuitenkaan ole kiinteää, siihen ainoastaan lisätään noin 1 dl vähemmän vettä kuin pirtelöön/ keittoon. Tarjollahan olisi  patukoitakin, jotka kieltämättä näyttävät hyvältä. Tosin ilmeisesti ensimmäisen kahden viikon aikana niitä ei vielä suositella. Seuraavalla valmentajakäynnillä voisi kenties ottaa muutaman patukankin maistettavaksi.